715517.biz

Star Wars ehdottomasti, koska se elokuva herätti mielenkiintoni alunperin elokuviin.

ET on edelleenkin mieltä liikuttava leffa samoin Titanic.

Being There (Goodby Mr Chanse) tai millä nimellä se nyt tunnetaankaan on myös koskettava, varsinkin leffan alku musiikkeineen.

Onhan noita liuta muitakin leffoja jotka ovat liikuttaneet aikanaan vaan eivät enää saa tunteita valloilleen.

Saving Private Ryan elokuvan alku oli semmoinen että teki mieli lähteä pois, liian toden tuntuinen.

Ainakin Gladiaattorin lopussa tulee aina tippa linssiin. Sama juttu The Poseidon Adventuren lopussa (tarkoitan Poseidonin alkuperäistä versiota vuodelta 1972).

American Beauty... se loppukohtaus, jossa perheenisän kuolleet, lasittuneet silmät tuijottavat perhevalokuvaa. Sillä hetkellä ymmärtää, että mies tajusi jotain hyvin syvällistä elämästä juuri ennen kuolemaansa.

Piano

menolippu mombasaan ja titanic

Ensimmäisenä tulis mieleen Mar Adentro (Meri sisälläni). Loppu veti harvinaisen hiljaiseksi.

Million Dollar Baby. Elokuvan viimeinen neljännes nostatti tunteet pintaan.

Hiljaiset sillat.
Leffan loputtua kyyneleistä märkiä paperitolloja on kiloittain vierellä.

Varmaankin the Pianist on liikuttavin elokuva... Kerta kerran jälkeen liikutun sitä katsoessani.

tuo aikaisemmin mainittu Grave Of The Fireflies. Taitaa olla ainoa elokuva joka on saanut silmän kostumaan oikeasti.