715517.biz

Kultainen 80-luku, teini-ikä ja DINGO <3
Aivan mieletön yhdistelmä(:

Varhaisimmat muistot taitaa olla 80-luvun alusta (Kiss, Twisted Sisters, ZZ-top, yms) mun huoneessa tuskin seiniä näky julisteiden alta. Kunnes yksi yö revin kaikki alas ja Samantha Fox kiipesi tisseineen seinälle. Jostain syystä huoneeni ovi suljettiin aina kun mummo kävi kylässä... Jarre pimputteli stereoissa 80-luvun lopulla (siinä vaiheessa juliseet taisi olla jo pois muodista, mutta cd:t löytyy vieläkin hyllystä). Muutenkin taisin käydä melkeen kaikki muhdolliset musiikki genret läpi 90-luvun alussa. Jälkeenpäin ei voinut kuin ihmetellä ja viedä cd:t divariin. :)

ps. dingo vei minut melkeen aivovaurioon. Oli pitkään YÖK numero yksi... :D

edit

Sori tiputetaan dingo kakkoseksi, se "miljoona miljoona miljoona ruusua" oli se ykkönen.

The Offspring oli ensikosketukseni musiikkiin, joka on nopeatempoista, musiikkia musiikin vuoksi, teknisesti yksipuolista eikä niin vaativaa. Siitä musiikkiharrastukseni lähti oikeasti, omakohtaisen kiinnostuksen siivittämänä. Sittemmin nopeatempoisuus on määritelty uusiksi monta kertaa grindin ym. myötä. Mutta silti, ko. bändi on objektiivisesti maailman paras, kovin, ylivertaisin, tyylitajuisin ja hienoin.

Äsken kuuntelin Scorpionsin "Still loving you" ja "Holiday" ensimmäisen tyttöystäväni innoittamana. Biisistä voi olla monta mieltä mutta fiilis mikä niistä tuli oli varsin nostalginen...

Stray Cats vuonna 80 ja jotain...oivoi :-)

Sellainen muisto tuli mieleen. Olin hmmm jotain 15v ja käytiin silloin diskossa Pattijoen Kuuselassa. Tuli hidas Richard Marx:Right here waiting ja aattelin lähtä pihalle huilille.No sitten kävin vähän kauempana kävelemässä ja ku tulin takas niin kaverit kyseli missä helvetissä olin ollu.Joku tyttö oli dj:n kuuuluttumana pyytäny mua sinne dj:n tyköm kuulemma tuntomerkit oli niin passelit perkl. Jep jep kylläpäs poikaa harmitti.....nimittäin ei ollu mulla vientii nuorena(kaan) poikana...hehe

vois sanoo et kotikaupungin tuote Dingo on varmaa edellee aika kova sana levykaapissani... toisaalt sit taas ku ipanana oli huone isoveljen huoneen vieres ja se kuunteli metallicaa ni munki tuli sitä kuunneltuu... ja kuuntelen edellee... välil...

Kyllähän Guns'n'Roses ja AC/DC oli kovaa kamaa ja on vieläkin.

Mutta hei mitä teidän isät ja äidit kuunteli?
Minua kiinnostaa valtavasti minkälaisella musiikilla on kasvatettu lapsia, jotka päätyvät näyttelemään 71553jä. Täällä on vielä niin kiva ikähaarukkakin, että voi tulla ihan hauskoja vastauksia.
Oma vastaus siis edelleen Tuula Amberla ja Peer Günt, mutta Katri Helenalla, Irwinillä ja Tapani Kansalla lienee myös näppinsä pelissä.

Isoveikkaa voi syyttää viehtymyksestä Ace Of Baseen... DJ Bobo aiheuttaa taas kauhunväristyksiä, vaikka yksi sen levykin löytyy hyllystä. Aika nopeasti tuli löydettyä Prodigy 90-luvulla, joka on kyl täydellisen kova nimi edelleen (Clerics Of Anarchy soitti 5.12. remixinsä Voodoo Peoplesta, porukka minä mukaan lukien oli ihan myyty...).

Äidin jäljiltä jäi kammo suomi-iskelmiin, isän en koskaan kuullut musiikkia soittavan...

Lapsesta asti Jean Michel Jarre on ollu mun musiikin jumala. Skidinä kuuntelin kans Totoa tosi paljon ja yks aivan naperovuosien paras kipale mitä tuli kuunneltua oli
Keke Rosberg Formula Rock :D

Vanhemmat kuuntelivat enimmäkseen suomi tangoa ja tanssivatkin usein kotona.

Mun musiikimaku lyötiin 10" naulalla seinään, kun kaveri soitti salaa isoveljensä sinkkua. Biisi oli Smoke On The Water. Olimme kumpikin 9 vuotiaita.
Maailma meni raiteilleen lopullisesti, kun sain c-kasetilla Machine Headin.

Nyt musiikkimaku on aika laaja, klassisesta poppiin, ja jokus jopa tangojakin.
Tosin kaikki DP levytykset löytyy hyllystä, paitsi viimeisin.

Tää on niitä tilanteita jolloin tuntee itsensä vanhaksi.